Kun silmäni mä auki saan ja ajatukset alkaa aivoja rapsuttaa, on aika avata tekstiohjelma mihin jälleen raaputella ylös tuntemuksia.
Viime aikoina olen pohtinut miten nykyään tuntuu että usealla tutulla ja tuntemattomalla on hassu tarve todistella omaa tasa-arvoista ajattelumalliaan. Pienen hetken heidän aivokelojaan pyörittelen ja peilaan niitä omiin käytös- ja ajatusmalleihini, huomaan siellä niitä samoja vääristymiä mitä olen vuosia jo bongaillut itsestäni.
Se on se olo kun kuvittelet, ettei sinulla ole mitään epätasa-arvoisia ajatuksia. Olet aina ollut reilu ja kaikille samat mahdollisuudet antava tyyppi. Naisviha esiintyy lähinnä uutisista kuultavana perheväkivaltana ja tietona että naisvaltaisilla aloilla on huonompi palkka… niin ja kyllähän se vähän härskiä oli kun naapurin Pena taloyhtiön juhlissa heilui munasillaan saunan jälkeen ja heitti sillä vielä helikopteria ihan Pirjon ja Irmelin nenän edessä…
Tasa-arvoa ei ole “tykätä tytöistä”. Minusta tuntuu että varsinkin miespuoliset ihmiset usein kokevat olevansa hyvinkin suuria feminismin edustajia, kun puolustavat sorrettuja naisia ja kertovat kaikille miten tuohtuneita ovat juuri siitä Penan kikkelikopterista.
Kuitenkin suurinta tasa-arvoa on huomata, tutkia ja sisäistää miten paljon omassa ajattelussa on vääristyneitä valtakäsityksiä ja miten viattomaltakin tuntuvat käytösmallit ja perinteet olisi syytä haastaa ja tutkia perinpohjin.
Olen tullut siihen tulokseen, että ihan se että olen nainen on tuonut minulle itselleni haasteita kokea, että ansaitsen yhtälailla kunnioittavaa käytöstä kuin muut. Alennan oikeuksiani tasavertaiseen kohteluun ihan liian helposti pitääkseni toiset tyytyväisinä ja minun on hankaluuksia pitää omia puoliani. Se ei kuitenkaan auta tilanteeseen, että joku muu alkaa puolustamaan minun oikeuksia. Pitäisi päästä tilanteeseen jossa nähdään syyt sen takana miksi joillakin ihmisillä ja ihmisryhmillä on vaikeuksia pitää puolensa ja jos he alkavat pitää puoliaan heidän on usein pakko selitellä ja taistella sen puolesta.
Feminismi on parhaillaan itsetutkiskelua ja perinteiden haastamista. Se on huomata miten miespuolinen hetero on vieläkin vallan huipulla, halusi hän sitä tai ei. Eikä se poistu toivomalla. Halusit tai et, on tärkeä jokaisessa tilanteessa nähdä oma mahdollinen valta-asema. Tilanteessa missä olet vahvemmassa valta-asemassa toiseen nähden ei auta pelkästään yrittää nostattaa toisen asemaa ylös vaan koettaa myös alentaa sitä omaansa jolloin tilanteessa saattaa tulla voimaantunut tunne (toivottavasti molemmille) ilman että kummankaan tarvitsi taas ylittää itseään tasa-arvon nimissä.
Kuulostaa hankalalta.. ja sitä se on.
Naisena on rankkaa huomata miten itsellänikin on vääristyneitä ajatusmalleja valtasuhteista ja useimmiten on helpompi mennä virran mukana leikkien, että maailma on valmis ja länsimaissa (varsinkin täällä pohjolassa) on kaikki tasa-arvoista.. ainakin melkein. Jos jossain nähdään epätasa-arvoa, voidaan sitä kahvitellessa jossitella ja kauhistella jonka jälkeen oma sädekehä taas kiiltää kivemmin.
Tarkoitukseni tällä kirjoituksella ei ole vähätellä ketään ja heikomman puolella on aina hyvä seistä ja tukea, oli se kuka tahansa. Ja voimaantuminen ei ole sitä että pääsee jonkun niskan päälle tai henkisesti saa nujerrettua jonkun yksilön ja näin nostettua omaa valta-asemaansa. Ei ei. On aina väärin nostaa omaa asemaa alentamalla muiden ihmisarvoa, oli kyseessä sitten minkä sukupuolen edustaja tahansa.
Tarkoitukseni on herätellä taas lähinnä itseni siitä kuvitelmasta, että maailma olisi valmis ja joku muu hoitaa tämänkin ongelman.
Haluan elää maailmassa jossa mikään synnynnäinen ominaisuus ei määrittele miten henkilön valta-asema näyttäytyy heti kun astuu ovesta sisään. Kiitos.
