perjantai 8. huhtikuuta 2022

Ammattihakija

Kevät, tuo valon tuoja sekä lämmön lähettiläs kuin apurahojen anelun, tulevia teoshakujen kulta-aika.. (Syksy toki jakaa kultasijan tyytyväisenä).
 
Kun työskentelee kulttuurin ja luovien alojen parissa, se tarkoittaa myös useita tunteja päätteen äärellä olemista ja ajatusten saattamista ymmärrettävään (ja mielenkiintoiseen) muotoon. APUA! Itsensä markkinointi työhakemuksissa on ollut minulle aina haastavaa. Turhalta tuntuvia korulauseita omasta mahtavuudesta. Ensimmäisen oikean työpaikan sain piirtämällä hakemukseen aivot jotka olivat purkissa. Purkissa luki nimeni ja onni onnettumuudessa palkkaamisesta vastaava henkilö oli kaimani joka piti kierosta huumorista. Näin minusta tuli siis JYSKin myyjä vuonna 2006. Aivot purkissa.
 
Nyt vuonna 2022 olen edelleen aivot purkissa joskin tällä kertaa Taiteen edistämiskeskuksen, kulttuuri- ja sivistämisrahastojen ja eri säätiöiden edessä. Olen ollut onnekkaassa asemassa jo muutaman vuoden ja päässyt osaksi taiteellisiin työryhmiin ja tapahtumiin jotka ovat kyenneet maksamaan palkkaa tehdystä työstä (tämä ei ole itsestäänselvyys kulttuurialalla.. kutsumusammatti, talkoolaisuus on ilo, saat sentään näkyvyyttä yms. vatsan tyhjänä pitävät lausahdukset ovat tuttuja). Vuosien ajan mukana oleminen alkaa kuitenkin siis kannattamaan. Alemman asteen ammattikoulutetun, naispuolisen ja sosiaalisesti ujon henkilön ollut vaikeaa saada jalkaa oven väliin. 
 
Onneksi meillä on olemassa apurahajärjestelmä ja varsinkin pandemian aikana se on näyttänyt toimivuutensa ja toki toimimattomuutensa. Poliittisia näkemyksiäni sen enempää avaamatta olen nykyisen kaltaisessa markkinavetoisessa maailmassa perustulon kannattaja ja se olisi pandemian aikana ollut vieläkin tasa-arvoisempi kaikkia ammattialoja katsoen. 
Olen onnistunut (kiitos tuki ja apujoukkojen) myös saamaan itselleni viime aikoina henkilökohtaista apurahaa ja se tuntuu hienolta. Se on kuin saisi vihdoin edes hetkeksi täydellisen työpaikan ja luottoa omiin tekemisiinsä roppakaupalla lisää. 
 
Tätä se elämä on, alasta riippumatta. Jos haluat edetä uusiin projekteihin, vaativampiin tehtäviin tai paremmalle tienestille, on sinun osattava myydä itsesi ja ideasi ensin ajatustasolla. Kilpailu on kovaa ja karsinnat julmia.
Onneksi apurahahakujen välissä on taukoja ja voi hengähtää. 

Nyt on esimerkiksi pieni hetki rauhoittua ja odotella kevään loput päätökset.
 
Onnea ja menestystä kaikille apurahaa hakeville, kaikille omalla työllä itsensä elättäville, kaikille palkkatöissä ahertajille, kaikille työttömyyden kanssa painijoille, kaikille muita ihmisiä työllistäville ja ihan kaikille elämää eläville olioille.
Ja hatun nosto kaikille ketkä osaavat tässä maailmassa toimia ja menestyä riistämättä mahdollisuuksia menestymiseen muilta elollisilta.
 
Kuvassa on saamani hautakivi vuodelta 2018 Will you still hate me tomorrow teatteriesityksestä. Sopii aiheeseen.